MUITA VALMISTAJIA

Tällä sivulla ovat erikoisimmat, ehkä harvinaisimmat tapaukset, joihin liittyy toisinaan epävarmuutta. Luettelot (Matti Tamminen) eivät ole perillä aivan kaikista nyt nähtävistä etiketeistä.


ALASTARON TULITIKKUTEHDAS (1875-1927)







Loppuvaiheissa vuonna 1926 Alastaron tehdas siirtyi kuopiolaisen Hallmanin teollisuusyhtiön omistukseen. Tämä vaihe ei kestänyt kauan, sillä jo seuraavana vuonna Ivar Kreuger hankki nimiinsä koko osakekannan ja lopetti tulitikkujen tuotannon Alastarossa. Vuoden 1926 etikettejä:




POHJOLAN TULITIKKUTEHDAS, Taivalkoski (1906-1918)





TURUN TULITIKKUTEHDAS, Turku (1895-1905)









KELKKALAN TULITIKKUTEHDAS, Viipuri (1904-1915)




CLOUBERGIN TULITIKKUTEHDAS, Rättijärvi (1859-1906)




THESLEFFIN TULITIKKUTEHDAS, Rättijärvi (1907-1914)




KOKKOLAN TULITIKKUTEHDAS (1874-1914)




WAASAN TULITIKKUTEHDAS, Nurmo (1913-1914)




TAMPEREEN TULITIKKUTEHDAS (1874-1905)





KEURUUN TULITIKKUTEHDAS, Kolho (1911-1916)




KEINÄSEN TULITIKKUTEHDAS, Lappträsk (1901-1913)






NYKARLEBY TÄNSTICKSFABRIK, Bergelund, Uusikaarlepyy (1872-1905)



Lördagen, 16.1.1904


NYSTADS TÄNDSTICKSFABRIK, Uusikaupunki (1872-1880)







WIIPURIN TULITIKKUTEHDAS (1905-1919)



Häkli, Lallukka ja kumppanit -yhtiön Jaakko Häkli kuoli vuonna 1902 ja yhtiö siirtyi kokonaisuudessaan Juho Lallukan haltuun. Vuonna 1912 Lallukka myi kauppahuoneen Häkli, Lallukka ja kumpp -osakeyhtiölle, mutta säilyi yhtiön enemmistöosakkaana.





MÄNTSÄLÄN TULITIKKUTEHDAS J.A.Holmberg (1873-1929)



Mäntsälän tulitikkutehdas Holmberg sijaitsi Hirvihaarassa, mistä johtui tikkumerkki Hirvi.




Mäntsälän vanhaa vientiä. Etiketit ajoittuvat 1900-luvun alkuun.


SÄÄKSJÄRVEN TULITIKKUTEHDAS A.W.Gestrin, Mäntsälä (1877-1918)





VELJEKSET GESTRIN, Mäntsälä (1904-1913)


Asiat menevät joskus vähän sotkuisiksi. Gestrineillä oli eräässä vaiheessa kaksi tehdasta. Vanhan tehtailija Gestrinin kuoltua yhtiön osakkaat valitsivat tehtaan johtajaksi Gestrinin lesken. Tämä ei miellyttänyt Gestrinin poikia ensimmäisestä avioliitosta, vaan he perustivat oman tehtaan. Nimeltä tunnettuja etikettejä on tämä yksi malli.


TULITIKKUTEHDAS KALEVA, Juhola ja kumppanit, Mäntsälä (1904-1927)


Juholan merkkitikkua Ilmarista tuotettiin koko tehtaan toiminnan ajan.


WÄINÖLÄN TULITIKKUTEHDAS, Mäntsälä (1898-1915)


SUOMEN TULITIKKUTEHDAS, Viipuri (1919-1927)


TULITIKKUTEHDAS HÄME, Hämeenlinna (1923-1925)




Satakunnan Kansa, 1925

TAMPEREEN TULITIKKUPAKKAAMO (192? 193?)


Arvoitukselliseksi jäänyt toimija oli Tampereen Tulitikkupakkaamo. Haku Kansalliskirjaston lehtiarkistosta tuottaa 0 tulosta. Historia ei tiedä firmasta yhtään mitään. Nimen perusteella voi päätellä, että yritys pakkasi ja myi muiden valmistamia tulitikkuja. Kenties trustin myymiä halpaeriä, voisi arvella, koska poikkeuksellisesti ja siksi huomiotaherättävästi askeissa ei lue valmistajaa eikä Made in Finland.

Etiketit tuntuisivat kuiskuttelevan 1920-lukua tai korkeintaan 1930-luvun alkua; logoetiketissä on fonttina jugend-vivahteinen groteski, joka viittaisi 1910-lukuun, mutta hotellilla on kuitenkin Suomen lippu, mikä siirtää aikaikkunan automaattisesti 1920-luvulle. Logo tekee etiketistä entistä hämmentävämmän; jos logossa olisi nimikirjaimet ED, niin siinä tapauksessa ne olisivat ylösalaisin! Paperi on hyvää, paksua liitupaperia.


JÄLKIPAINOS


Vanhoista etiketeistä on teetetty harrastajille jälkipainos, joka erottuu selvästi aidoista. Jälkipainos on alkuperäisiä pienempi, kooltaan 33 x 50 mm. Paperi on kuvapuolelta punertavaa, takapuolelta valkoista. Painojälki on paksua ja osin suttuista.