Wednesday, 30 November, 2016

Mikojan Kuubassa

castro.jpg

Radio Rebelde ilmoittaa Fidel Castron kuolemasta (10 MB mp3).

Neuvostoliiton ulkoministerin Anastas Mikojanin vierailu Havannassa Kuuban ohjuskriisin jälkeen marraskuussa 1963. Suora ja tarkistettu käännös Tekno-Kekon yksityiskokoelmista.

Mikojan: Sitten on kysymys Latinalaisesta Amerikasta ydinaseettomana vyöhykkeenä. Auttaisi asiaa, jos Kuuba tekisi ehdotuksen, jossa vaaditaan ydinasekieltoa kaikkiin Latinalaisen Amerikan maihin. Neuvostoliitto on jo luvannut vetää aseensa pois. Meidän pitäisi yhtä lailla estää amerikkalaisia sijoittamasta ydinaseita Latinalaiseen Amerikkaan. Tällainen YK:n päätös hyödyttäisi Kuubaa.

Dorticos: Revolucion o muerte!

Mikojan: Noh noh, minä ymmärrän että olette nuoria ja kärsimättömiä. Te olette hyvin romanttisia. Tavallaan tuotte mieleen nuoruuteni. Silloin minäkin rakensin maata asepuvussa. Mutta vallankumous ei ole vain vanhan tuhoamista, se on myös uuden rakentamista. Parhaat olosuhteet uuden rakentamiselle ja imperialismin kitkemiselle tarjoaa rauha. Haluaisinkin keskustella tästä toveri Fidelin kanssa.

Guevara: Patria o muerte!

Mikojan: Hyvä toveri Ernesto, amerikkalaisten tukikohta Paraguayssa ei ole meidän huolenaiheemme. Neuvostoliiton pitkän matkan ohjukset sen omalla alueella pystyvät tuhoamaan Yhdysvallat. Saanko kysyä, missä Fidel on?

Aragones: Socialismo o muerte!

Mikojan: Minä muistutan, että vaikka neuvostosotilaat eivät taistelleet Kuubassa, niin he olisivat olleet valmiita tekemään sen viimeiseen veripisaraan saakka. Lehtenne kertovat että Kuuban konsulille Shanghaissa luovutettiin 38 000 allekirjoittajan adressi Kuuban puolesta. Mitä hyötyä sellaisesta todella on? Voimme mekin kerätä 200 miljoonan neuvostokansalaisen adressin Kuuban hyväksi, mutta se ei vahvistaisi Kuuban puolustusta vähääkään. Missä Fidel on?

Dorticos, Guevara ja Aragones: Muerte o muerte!

Mikojan: Toivon, että voimme tavata pian uudelleen. Minun täytyy nyt sähköttää Moskovaan.

Dorticos, Guevara ja Aragones: Hasta la victoria siempre!

Tuesday, 29 November, 2016

JOULUKALENTERI

Perinteinen Tekno-Kekon joulukalenteri alkaen 1.12.
Ällistyttävyyksiä. Typeryyksiä. Loistokkuutta. Sontaa.
Tarkkailkaa tätä kanavaa.

Friday, 11 November, 2016

Trump voittaa

hunter-s-thompson.jpg

”Viemärissä hirtettävä ääliö! Syö paskaa ja kuole!”
Vaihdoin silmälasini toisiin ja katsoin, kuka tervehtii minua näin reippaasti. Asiasta ei voinut erehtyä. Nuo korealaisen vivahteiset silmät, jotka hän peitti mieluusti aurinkolasien taakse. Imuke, joka sai hänen suunsa raolleen juuri sen verran, että hänen suupielensä näytti lukittuneen pysyvästi irvistykseen, jonka tottumaton olisi tulkinnut verenhimoiseksi. Kalju fedoran peittämä päälaki. Levottomat sormet, jotka etsivät kuumeisesti asioita, joita peukaloida.
Ajattelin, että hän on hologrammi, ja nousin ylös tarkistamaan, oliko hänen ohimollaan luodinreikä, mutta hän oli kärsimätön ja puisteli päätään vihaisesti.
”Hunter S. Thompson”, totesin.
”Sinäkö kirjoitit tällaista roskaa, jossa lukee että Donald Trump häviää vaalit?”
”Niin kirjoittivat kaikki muutkin. Kaikki olivat väärässä. Gallupit oli pielessä. Media oli kujalla. Ammattipoliitikot oli paniikissa. Trumppi vain tuli ja voitti, kuin luonnonvoima.”
”Sanelen sinulle seuraavan jutun, jonka sitten julkaiset.”
”Minä en pyytele anteeksi. Pahimmassakin tapauksessa tapahtui vain niin, että kirjoitin roskaa internettiin. Voi kamala.”
”Älä ikinä pyydä anteeksi. Älä ikinä selitä”, sanoi Hunter ja sytytti savukkeen.

”Mitä ajattelit kirjoittaa, ennen kuin tulin käymään?” Hunter kysyi.
”Mielessäni oli, että Trump on MTK:n ja Keskustapuolueen ehdokas, joka voittaa maaseudulla ja häviää kaupungeissa, mutta en ole varma, kuinka se soveltuu Yhdysvaltoihin. Samantekevää. En saa sitä aloitetuksi. En edelleenkään pysty millään käsittämään, miten monimiljonääri joka tuntee kaikki, ja kaikki hänet, voi väittää olevansa unohdetun kansan ehdokas? Tätä minä olen ihmetellyt vuoden päivät. Mutta amerikkalaiset tuntuvat uskovan. Pitäisiköhän siteerata, mitä Lincoln sanoi ihmisten huijaamisesta.”
”Olet idiootti. Arvaa, olisiko hänen kannattanut sanoa olevansa harvojen ja valittujen ehdokas?”
”Niin no.”

”Oliko medialla mitään merkitystä?” kysyin Hunterilta.
”Se loi ja valitsi Trumpin”, Hunter vastasi.
”Näinhän sitä sanotaan. Kahden miljardin arvosta ilmaista tv-aikaa, eikä ole olemassakaan huonoa julkisuutta ja niin poispäin.”
”Ei. Tarkoitan sitä todella.”
”Mitä? Jokainen talkshow-isäntä sanoi suoraan trumppimaisin sanankääntein, että ukko on paska. Jokainen mediassa esiintyvä, joka esitti muuta, leimattiin mielisteleväksi luopioksi tai omassa varjotodellisuudessaan eläväksi. Onko koskaan nähty vaaleja, joissa jokainen itseäänkunnioittava tv-hahmo on ollut näin yksituumaisesti yhtä ehdokasta vastaan?”
”Kuule, minä olin ammattitoimittaja koko elämäni ajan.”
”Tiedän.”
”Ei minulla ollut mitään harhaluuloja, että ihmiset olisivat lukeneet jotain New York Timesin pääkirjoituksia edes 1970-luvulla. Niitä ei ole edes tarkoitettu yleisölle. Ne on kirjoitettu päättäjille, eikä nekään niitä halunneet uskoa. Enkä minä edes kirjoittanut pääkirjoituksia. Kirjoitin politiikasta rock-lehteen. Siis mitä vittua sellainen edes on.”
”Mutta Trump…”
”Luuletko, että joku Stephen Colbert tarvitsee julkista terveydenhoitoa? Luuletko, että Michael Moore seisoo soppajonossa kuppi kourassa? Trumpin äänestäjä katseli tätä ruoskintaa, kauhistelua ja paheksuntaa ilmeen värähtämättä ja päätti että minäpä näytän teille vaalipäivänä. Ja tiedätkö mitä? Hän näytti. Keskisormea.”

”Mistä Trump sai äänestäjänsä? Oliko ne nämä kuuluisat vihaiset valkoiset duunarit, joiden työ on ulkoistettu Kiinaan?”
”Ja naiset.”
”Naiset?”
”52% valkoisista naisista äänesti mieluummin Donald Trumpia kuin Hillary Clintonia, sanoi yksi exit poll. Älä kysy minulta. Kysy naisilta. Mutta jos olisin nainen, kyllä minäkin mutisisin, miksi pirussa minun pitäisi äänestää ehdokasta vain sillä perusteella, että hän on nainen.”
”Johtiko media harhaan? Minä luin pitkin kesää, kuinka republikaaneilla on nieleskelemistä siinä, että ehdokkaana on epätyypillinen republikaani nimeltä Trump.”
”Johti harhaan, mutta toisinpäin. Kukaan mediakuplassa ei halunnut ottaa selvää, kuinka paljon karvaampi pala Clinton oli demokraateille.”
”Mitä?”
”Barack Obama sai vuonna 2012 66 miljoonaa ääntä. Hillary Clinton sai vuonna 2016 60 miljoonaa ääntä. Clintonin perkele onnistui aivan omin voimin hukkaamaan kuusi miljoonaa äänestäjää. Surkea suoritus. Ei sellainen ehdokas ansaitse tulla presidentiksi.”
”Demokraatit siis jäivät kotiin?”
”Tai äänestivät Trumpia. Vuoden 2016 vaaleissa oli kaksi suurta kansanliikkeen tyylistä ilmiötä, eikä kumpikaan heistä ollut Hillary Clinton.”

”Tietääkö edes Donald Trump itse, miksi hän halusi presidentiksi?”
”Tietää. Se on toinen kysymys, onnistuuko hän.”
”En millään osaa kuvitella, että Trump jaksaisi olla tekemisissä ammattipoliitikkojen kanssa päivittäin. Hän turhautuu, suuttuu, ja raivoaa, olkoonkin että hänen puolueellaan on enemmistö niin kongressissa kuin senaatissa. Herkuttelen ajatuksella, että Trump alkaa kiukutella niin paljon, että tekee virkavirheen ja saa potkut kuten Nixon.”
”Olin Valkoisen Talon nurmikolla kun Nixon astui pakohelikopteriinsa ja näytti sen idioottimaisen voitonmerkin. Trump varmaan näyttäisi peukaloa.”
”Jos Trump ja republikaanit asettuvat vastakkain, kumpi voittaa?”
”Republikaanit. Mutta he tarvitsevat jonkun, joka pyöräyttää puukkoa. Trumpin vastustajia lymyilee verhojen takana yllin kyllin.”
”Luin koko kesän artikkeleita, joissa kysyttiin, onko republikaanipuolue loppu. Nyt niissä samoissa artikkeleissa kysytään, onko demokraattipuolue loppu.”
”Yhtä mielekästä olisi kysyä, onko ahneus loppu.”

”Atlanticissa oli lukijakirje, josta allekirjoitan jokaikisen sanan. Lyhyesti sanottuna: ’Trumpin äänestäjät halusivat sanoa, että lakatkaa nimittelemästä ja pomottelemasta’. Yksityiskohtaisemmin: ’Vasemmisto oli mielestäni oikeassa homoavioliittojen suhteen, mutta heti kun niistä tuli väistämättömyys, niistä tuli myöskin klubi. Jos joku leipomo tai valokuvaamo ei halua osallistua siihen, se joutuu demonisoiduksi ja sitä uhkaillaan. Vasemmisto on mielestäni oikeassa siinä, että mustia kohdellaan vieläkin alakastina ja epäreilusti. Mutta samalla on viestitetty, että tämän epäkohdan korjaamiseksi joutaa mainiosti uhrata sanan ja ilmaisun vapaus, ja yksityisiä mielipiteitä sopii julkistaa millä hinnalla tahansa ja käyttää niitä tuottamaan sinulle potkut.’
’Vasemmisto harrasti uhkapeliä kutsumalla puolta kansakuntaa rasisteiksi, älykääpiöiksi, ja öyhöttäjiksi. Se julisti, että jos et ole sataprosenttisesti meidän puolellamme, niin olet sataprosenttisesti paha, jättäen kokonaan huomiotta, että jos näin on, niin kenelläkään oikealla ei silloin ole mitään syytä tehdä edes pieniäkään myönnytyksiä. Jos täsmälleen saman kohtelun saa osakseen äänestämällä niin Jeb Bushia kuin Donald Trumpia, niin miksi pitäisi valita sosiaalisesti hyväksyttävämpi vaihtoehto Jeb?’
’Äärivasemmisto pelasi uhkapeliä, ja maltillinen vasemmisto antoi sille hyväksyntänsä vaikenemalla. Ja sitten tuli joku, joka puhui mitä sylki suuhun tuo.’
’Jos vasemmisto olisi käyttänyt dominanssiaan kulttuurissa ja mediassa vastuullisesti, niin he olisivat voittaneet helposti, ja mikä vielä enemmän, Trump ei olisi ollut koskaan edes mahdollinen. On vaikea tuntea syyllisyyttä kun näkee, kuinka monet ihmiset, jotka ovat vuosikaudet sanoneet tuhoavansa kaiken mihin uskon ja tekevänsä minusta väkisin kaltaisensa, saavat nyt näpeilleen.’
’Koulukiusaaja voi olla oikeassa ja silti koulukiusaaja. Kiusattu voi olla väärässä ja silti tapella vastaan. Toivottavasti opetus ymmärretään ja muistetaan.’
Mitä sanot, Hunter?”
”Pidin tuosta, että puhuu mitä sylki suuhun tuo.”
”Sen arvasin.”
”Arvaat kai jo, ketä olisin äänestänyt, jos olisin ollut elossa vuonna 2016.”
”Clintonia.”
”Trumpia.”
”Mitä?”
”Jos vasemmisto saisi päättää, istuisin vihapuheesta linnassa, koska olen kirjoittanut että kusipää Ed Meese olisi pitänyt sitoa auton peräpuskuriin ja raahata häntä kymmenen kilometriä pitkin Pennsylvania Avenueta. Jos vasemmisto saisi päättää, minulla ei saisi olla asekokoelmaa. Jos vasemmisto saisi päättää, minulla ei olisi oikeutta valita, mitä pillereitä popsin yksityisesti kotini rauhassa. Jos vasemmisto saisi päättää, vanha Volvoni asetettaisiin käyttökieltoon. Jos vasemmisto saisi päättää, minulla lyhyesti sanottuna ei olisi oikeutta elämääni. Aikaisemmin vasemmisto oli liberaali ja kunnioitti kansalaista. Se oli viime vuosisadalla. Sitten tulee lopulta Donald Trump, jonka elämäntavat eivät ole moraalisen enemmistön testaamia, joka ei totisesti ole kenellekään yhtään mitään velkaa, ja sanoo että haistakaapa kaikki määräilijät persettäni. Hitto vieköön, ketä muuta muka rehellinen itsenäinen amerikkalainen kannattaisi?”
”Toisin sanoen, Trump on sydämeltään anarkisti, kuten Michael Moore väittää. Todellinen Freak Power –ehdokas, joka on valmis päällystämään pääkadut turpeella ja muuttamaan New Yorkin nimen Fat Cityksi.”
”Trump Cityksi.”
”Sama asia.”
”Far out!”