Monday, 19 December, 2016

JOULUKALENTERI: 19

”Rakkauden alku on aina kääk kääk kääk ja kääk
Kuin pianon päällä kävelisi
Rakkauden alku on aina kääk kääk kääk ja kääk
Sydämen nuotti leijailee vaan
Kääk kääkin melodiaa
Astuinkohan samalla kissan päälle”

Tomomi Nishimura: Kya kya kya no kya, Yan Yan 4.12.1988

Nyt on kuultu niin hyvää musiikkia, että tarvitsemme jotakin typerää. Tämän pitäisi olla riittävän typerää. Pakolliset englanninkieliset fraasit ”Don’t say anymore, have a good time” ja “Come on baby, let’s dancing” nyrjähtelevät niin kuin nyrjähtelevät, mutta ei ole sentään vaaraa, että käännöksessä olisi menetetty mitään olennaista.

Jos kappale kuulostaa siltä, että se pysähtyy seinään ja alkaa uudestaan, niin tämä selittyy helposti. Iik iik iikin iik oli alun perin TV-doraman ”Neko, fun jatta!” (Kissa vieköön) tunnuskappale. TV-version mitta on aina puolitoista minuuttia ja Kääk kääk kääkin kääk ajaa seinään apuva apuva apuvan apuva täsmälleen kohdassa 1:30.

Tomomi Nishimura ei aloittanut Yasushi Akimoton Onyanko Clubissa, vaan sen kilpailijan Momoco Clubin leivissä, josta urkeni vuosikymmenien mittainen ura ruudun kiintotähtenä tv-sarjoissa. Ei kovin kauaa aikaa sitten Nippon TV ilmoitti Tororinin ukkoineen Eukonkannon MM-kilpailuihin, mikä olisi ollut juuri japanilaiselle televisiolle sovelias extreme-haaste. Mutta Tororin ei ilmestynyt lähtöviivalle, mistä voimme olla vain pahoillamme.

Uskokaa tai älkää, mutta skandaalimaisesta sanoitusrikoksesta vastuullinen on Yasushi Akimoto.

Lisää Kääkkiä: Kokonainen cd-versio Yoruhitin esiintymisen päälle miksattuna.

Sunday, 18 December, 2016

JOULUKALENTERI: 18

“En voi palata, en voi palata, uniini varpaillani”

Akina Nakamori: Yume no fuchi, Music Station 1988

Tunnistaako basistin tekemän kappaleen basistin tekemäksi?

Tsugotoshi Goto oli tämä äijä, joka sävelsi puolet Tsukasa Iton oliko se nyt ainoasta albumista, ja Onyanko Clubille suurinpiirtein kaikki Ushiroyuubi Sasaregumi-duon kappaleet, jotka tietysti sanoitti kuten aina, Yasushi Akimoto. Goto meni sitten mokoma naimisiin Onyanko numero 12:n, Sonoko Kawain kanssa, ja Akimoto nai Onyanko numero 16:n Mamiko Takain. Tämä oli parikymmentä vuotta ennen kuin hän ideoi AKB48:n.

Sanoittaja puolestaan on tämmöinen kuin Ryo Asuka. Jos se ei sano mitään, niin vihjaan että herra Asuka on puolet duosta Chage & Aska, jotka 1980-luvulla hallitsivat listoja rokilla. Kun Etelä-Koreassa samoihin aikoihin lopulta purettiin japanilaisen musiikin esittämisen kielto (miehitykset ja sotatoimet joskus saattavat luoda hieman kaunaa), niin ensimmäiset japanilaiset artistit lavalla Soulin olympiapuistossa olivat Chage & Aska. Hayao Miyazaki teki heidän kappaleestaan On Your Mark musiikkivideon, joka jäi herran uralla lajissaan ainoaksi.

Tämä kaikki on lässytystä, jonka tarkoituksena on harhauttaa huomio pois siitä tosiseikasta että Akina antaa 101 prosenttia maaliskuussa 1988 ilmestyneen Stock-albumin kakkosraidalla.

Saturday, 17 December, 2016

JOULUKALENTERI: 17

Akina Nakamori: Bilitis, Yoruhit 1988

Armottomasti humppaava Bilitis vai pelottavan dramaattinen Yume no fuchi?

Hyvä on, olkoon Bilitis. 1980-luvulla Akina Nakamorilla oli sama ongelma kuin Pet Shop Boyseilla: aivan liikaa aivan liian hyvää materiaalia. Klassikoksi tullut fanien ehdoton suosikki Bilitis oli sekin I Missed The Shockin B-puoli. Hittolainen, Akinan B-puolista saisi paremman kokoelman kuin Akinan A-puolista. Joku onkin jo huomannut asian.

Akina Nakamorin uran 35 vuotta: Star Tanjou-kykykilpailun voitto 16-vuotiaana, herttaisen nätin tytön esittämää idolihumppaa kansalle, huomiotaherättävän merkillisiä kappalevalintoja (hittisinglet loistavat albumeista poissaolollaan), sen jälkeen täydellistä avantgardea, remiksauksia joissa hänen äänensä on käsitelty tunnistamattomaksi, rakastuminen ketkuun mieslaulajaan ja itsemurhayritys, comeback Japanin musiikkihistorian eniten myydyllä singlellä, syrjäänvetäytyvyyttä joka tulkitaan ylimielisyydeksi, musiikillista kunnianhimoa joka on johtanut täysiin käsittämättömyyksiin, ja tänä päivänä hän saa tehdä aivan mitä itse haluaa keneltäkään kysymättä, koska hän omistaa ison siivun Japanin Universalista.

Hän on Japanin kevyen musiikin kaikkien aikojen toiseksi huomattavin hahmo heti Misora Hibarin jälkeen. Mikään tehty tai tekemättä jätetty ei enää sitä asiaa muuta. Vaikka hänen äänensä on nykyään suurinpiirtein mennyttä, minulla on kummallinen aavistus, että viimeistä sanaa ei ole vieläkään sanottu. Odotan häneltä mitä tahansa, koska häneltä voi odottaa mitä tahansa.

Friday, 16 December, 2016

JOULUKALENTERI: 16

Brand-new idol Society: Idol Is Dead (2012)

Ime pölyä, Babymetal.

En ihmettele ollenkaan; Kun 40 vuotta on tuotu markkinoille söpöjä ja kujeellisia teini-idoleita, joilta on suurinpiirtein oma elämä kielletty, ja joita markkinoidaan neitseellisinä enkeleinä, joiden paikka on jumalasta seuraavana, niin alkaa herätä muutama kysymys. Onko tällainen tosiaan ainoa vaihtoehto, minkä japanilainen musiikkibisnes tarjoaa. Onko se jopa ainoa vaihtoehto, joka on sallittu. Miksi vieläkin pitää kunnioittaa sääntöjä ja oletuksia, jotka on laadittu joskus siihen aikaan kun isoäiti ensimmäiset farkkunsa osti.

Anti-idolit Brand-new idol Society kunnostautui tekemällä kaiken järjestelmällisesti toisin. Idoleita ei saanut kosketella, eikä kähmiä. BiS:n keikoilla sedät saivat halata ja pussata. Avantgarde! Idoleiden piti olla söpöjä ja harjoitella viehättäviä koreografioita. BiS esiintyi aina meikkaamattomana, eikä opetellut minkäänlaista koreografiaa. Underground! Oppikirjan mukaan idoleiden tuli olla hyveellisempiä kuin Äiti Teresa, ja BiS esiintyi videolla alasti (vai oliko se ihonmyötäinen kokovartalosukka, minusta oli, mutta asiasta väitellään yhä) ja poseerasi miestenlehden keskiaukeamalla tekospermaa naamalla. Punk!

Mr.Beanimäisen keskisormen heiluttelun kruunasi rajoitetun painoksen Special Edition –albumi, jonka sisältä onnekas saattoi löytää ekstralahjan. Omake sisälsi mainosten mukaan uniikiin polaroid-alastonkuvan BiS:n jäsenestä. Kuvassa oli BiS:n karvainen manageri Yuki Yokoyama suihkussa. Täydellistä.

Thursday, 15 December, 2016

JOULUKALENTERI: 15

Razor Ramon Hard Gay: Young Man (2006)

Tämä alkaa nyt livetä Lol Japan -kavalkaadiksi, mutta arvasitte kyllä, että Hard Gay on tulossa. Hillitön lantion vatkaaja Hard Gay on kansainvälinen katastrofi, joka etsii vain paikkaa, missä tapahtua. Ja mitä muuta hän laulaisi ellei YMCA:n. Sija 26 Oriconin listalla helmikuussa 2006.

Silloin kun Razor Ramon HG (koomikko Masaki Sumitani) ei vatkaa lantiotaan, hän riekkuu kaupungilla parantamassa yhteiskuntaa hyvästä sydämestään. Ja onnistuu säikyttelemään henkihieveriin niin vanhuksia kuin lapsia.

Wednesday, 14 December, 2016

JOULUKALENTERI: 14

Naoko Kawai: Ookina mori no chiisana kouchi (1980)

Tulikin bikineistä mieleeni…

1980-luvulla kesäisissä show-ohjelmissa oli tapana viedä artisti uima-altaan äärelle laulamaan uimapuvussa. Ja jos tämä ei ollut sinänsä kyllin noloa, niin taustalle laitettiin rykelmä tanssityttöjä vetelemään jotakin Jari Samulinin Armi ja Danny –tyylistä koreografiaa, jossa suurin mielenkiinto kohdistuu siihen, kuka lentää ensimmäisenä liukkaalla alustalla turvalleen.

Eikä tämäkään mitään. Pahimmillaan mizugi-ohjelmissa (vilkaiskaa vaikka) pahaa aavistamaton artisti buukattiin johonkin pölhöön vesikilpailuun, jossa kukaan ei voittanut. Tahattoman absurdiuden merkeissä saattoi mieslaulaja öristä enkaa samaan aikaan kun mallit esittelivät kesän uimapukumalliston. Tällainen ylittää jo MTV:n legendaarisen Toivotaan Toivotaan –ohjelman, jossa Eini lauloi pokkana Pauligin kahvipaahtimossa tai Operaatio Rooma –rökellyksen, jossa paperitehtaan myyntiedustajat juoksivat esteradalla paperirullien yli kilpaa, koska tulossa oli MM-yleisurheilua.

Ääni videossa on mitä on, mutta Naoko Kawain esikoissingle on vieläkin menevä kappale. (Mitkä ihmeen rivot sanat? Kai nyt suuren metsän keskellä saa pieni mökki olla, jonka lukon avaa taika-avain.)