LUXOR AMBASSADÖR 5512W
Komealta kalskahtava nimi "Ambassadör" kuuluu samaan tuoteperheeseen sellaisten vastaanottimien kanssa kuin Luxor Attache ja Luxor President. Attasea ei mahtunut sentään salkkuun, mutta edusti huokeata perheradiota. Presidentti oli puolestaan aikansa kotistereoyhdistelmä ilman stereota levysoittimineen ja äänilevykaappeineen.
Puheena oleva Luxor Ambassadör 5512W on malli, jota valmistettiin yksi tuhannen kappaleen sarja Suomen markkinoita varten alkaen joulukuusta 1955. (Huomaa tyyppinumero. W tarkoittaa näissä yhteyksissä vaihtovirtalaitetta, siis kotiradiota.) Vastaanottimen chassis on tarkastus- ym. merkinnöistä päätellen valmistettu, viritetty ja säädetty Ruotsissa Luxorin tehtailla Motalassa. Sen sijaan kotelon sisäpuolella lukee reilusti "Keravan puusepäntehdas". Luxoria valmisti ja kokosi Suomessa Iskumetalli Lohjalla.
Ambassadörin chassis oli kaupan myös erikseen. Stockmannin senaikaisen koti-hifi-sarjan radiovastaanottimena oli juuri Luxor Ambassadör.
Käytännön esimerkin antaa nimimerkki "Pitääkin olla tumpelo", eli yllekirjoittanut itse. Ostettuani Luxor Ambassadörin lahtelaiselta kirpputorilta vuonna 1996 nimellisestä 85 markan hinnasta, aloitin voimaperäisen puhdistuksen. Näppäimistö esimerkiksi oli tunnistamattoman punaisen jauheen värjäämä. Se puhdistui jynssäämällä. Kun sitten nostin asteikkolasin tutkittavaksi, sain välittömästi sormiini maalinhileitä. Sprayliimaa ei ollut saatavilla mistään mistä kysyin. Päädyin pelastamaan mitä pelastettavissa oli värittömällä super-epoxiliimalla, jonka levittäminen oli kömpelöä puuhaa.
Toisaalta sprayliimakaan ei olisi tehnyt asteikosta enää uuden veroista, sillä asteikon valkoiset neliöt olivat kuivuneet kippuralle, ja irronneet lasista täysin tai sitten roikkuivat kiinni enää yhdestä kulmasta. Suoristusyritys hajotti maalineliön suurinpiirtein tomuksi. Herkimmät lentelivät taivaan tuuliin jo pelkästä varovaisesta henkäisystä, joten ihanteellisessa tapauksessa entisöijän pitäisi käyttää myös hengityssuojaa! Tällaiseen tilaan jo päässeelle asteikkolasille on hyvin vaikeaa keksiä enää täydellistä pelastusta. Kuitenkin super-epoxiliimalla asteikkolasin merkinnöistä säilyi 97%, ja liima on pysynyt odotetun lujasti ja siististi kiinni. Vinkkilaatikon luukku on toki aina auki paremmille ideoille.
Suomalaisen DX-kuuntelun Grand Old Man Simo S.Soininen Kajaanista muistelee, kuinka hän aloitti DX-kuuntelun vuonna 1948 Philipsillä, mutta mutta uutta virikettä antoi hänen setänsä Luxor Ambassadör: "1950-luvun lopulla oli vielä hyvät korkeiden taajuuksien kelit, asemaa puski 11 ja 13 metrillä kaiket illat. Talossa oli hyvä keskusantenni, kaapelointi vielä jäljellä, tiedä vaikka vetäisin antennini sitä linjaa pitkin. Nyt putkipelinä soi Telefunken Concertino. Eniten Luxorissa kiehtoivat lyhytaaltoasemien nimet, sittemmin olen ne kaikki kuullut! Chanian kuulin keskipitkillä vasta Lapissa 1990-luvulla!"
Ambassadörin äänenlaatu oli ja on muheva. Vuorovaihekytketty pääteaste kahdella EL84-putkella antaa 10 wattia audiotehoa, joka tulee ulos neljästä englantilaisesta Goodmansin kaiuttimesta, joita on kaksi sivuilla ja kaksi edessä. Voi vakuuttaa, että se puhaltaa russakat seiniltä vielä 50 vuoden perästäkin.
Ferriittiantenni on käännettävä, ja sitä säädetään etupaneelin oikeanpuolisesta nupista. Tällainen hienous oli vuonna 1956 vain muutamissa kalliimman hintaluokan suomalaisissa kotiradioissa, esimerkiksi Fenno-tehtaan malleissa Seura ja Kaleva.
On hauskaa leikitellä ajatuksella, kuinka tällainen isoisän aikainen kotiradio mahtaisi pärjätä tänään mittaustestissä herkkyytensä, selektiivisyytensä tai peilitaajuusvaimennuksensa osalta. Mutta mihinkähän sitä silloin vertaisi? Keskiaalloilla huomaa kyllä selvän kuopan vierekkäisten eurooppalaistaajuuksien välissä, joten voi hyvin uskoa niitä 1950-luvun DX-veteraaneja, jotka kuuntelivat Ambassadörillä ja vastaavan tasoisilla kotiradioilla amerikkalaisia keskiaaltoasemia kymppitaajuuksilla 1950-luvun joulunpyhinä.
Kaikkinensa, kun ottaa huomioon, että Luxor Ambassadör on ainakin osaksi suomalaista valmistetta, sitä voi pitää suomalaisen radionvalmistuksen huippukauden huipentumana. Ambassadör on aina nauttinut suurta mainetta ja arvostusta. Käytännön kuuntelussa voi vain todeta, että legendaarinen maine ei ole ainakaan liioiteltu.