Tuesday, 20 December, 2016

JOULUKALENTERI: 20

”Olen kadottanut sinut näkyvistäni,
Hämäryys on syvä,
En muista edes nimeäsi enää,
kesän lähestyessä,
Kahdelle taitetulle sateenvarjolle lankeaa
pisara muistojen sateesta.”

Kazuko Utsumi: Mou kimi no namae mo yobenai (1987)

Ei tässä olisi kuin parisataa Onyanko Clubin kappaletta valittavana. Sellaisia kuin ”Apua, kähmijä”, ”Älä riisu koulu-univormuani” ja ”Norsun kärsä”, mutta luulen että tämä kääk kääk kääk -osasto tuli jo käsiteltyä.

Niinpä valitsen tämän 55-jäsenisen massiviyhtyeiden esiäidin aliarvostetuimman laulajan singlen. Tätä seikkaa eivät edes japanilaiset itse pysty käsittämään: kun mietitään 1980-luvulle leimallisimpia lauluja, niin aina muistetaan loistava Mou kimi no namae mo yobenai (En muista edes nimeäsi enää), yksi 1980-luvun täydellisimmistä popkappaleista. Ja miten sille kävi? Huimaava listasijoitus 18 vuonna 1987. Liian moni tyttö teki aivan liian monta soololevyä ja sinne kasan alle hautautui Mo yobenai.

Myöskään Kazuko Utsumia jostain kumman syystä yleisö ei koskaan ottanut kunnolla omakseen. Hän ei ollut tyttömäinen hyppelihiiri kuten Yuuyu, hän ei veikistellyt kuten Marina Watanabe, hän ei pöllöillyt kuten Rika Tatsumi, eikä hän ollut väkisin mukaan tunkenut hapansilakka Shizuka Kudo, jonka itsepintainen suosio oli jotakin täysin käsittämätöntä. Juuri kun pojat Yuunyanin studiossa olivat oppineet fanittamaan ja huutamaan Kazukoa, niin Fuji TV veti piuhat seinästä.

Kaiken kruunuksi en ole löytänyt tästä kappaleesta edes ensimmäistä kunnollista tv-esitystä, vaikka aika monta vuotta olen metsästänyt. Lähimmäksi on päässyt minuutin pätkä Onyankojen ulkoilmakonsertista.

Laulun, jota kukaan ei huomannut ajoissa, sävelsi Wataru Kuniyasu, sovitti Masataka Matsutoya, ja sanoitti Yasushi Akimoto.

Noh, ei ne kelvottomat ymmärtäneet Winkin Kitto atsui kuchibiruakaan.

Asiantuntijat pystyvät päättelemään helposti, että alun perin suunnitelmissa oli paikalle 20 tarkoitettu Kazuko Utsumin Hatachi (20), mutta muutinkin mieleni.