Tuesday, 20 December, 2016

JOULUKALENTERI: 20

”Olen kadottanut sinut näkyvistäni,
Hämäryys on syvä,
En muista edes nimeäsi enää,
kesän lähestyessä,
Kahdelle taitetulle sateenvarjolle lankeaa
pisara muistojen sateesta.”

Kazuko Utsumi: Mou kimi no namae mo yobenai (1987)

Ei tässä olisi kuin parisataa Onyanko Clubin kappaletta valittavana. Sellaisia kuin ”Apua, kähmijä”, ”Älä riisu koulu-univormuani” ja ”Norsun kärsä”, mutta luulen että tämä kääk kääk kääk -osasto tuli jo käsiteltyä.

Niinpä valitsen tämän 55-jäsenisen massiviyhtyeiden esiäidin aliarvostetuimman laulajan singlen. Tätä seikkaa eivät edes japanilaiset itse pysty käsittämään: kun mietitään 1980-luvulle leimallisimpia lauluja, niin aina muistetaan loistava Mou kimi no namae mo yobenai (En muista edes nimeäsi enää), yksi 1980-luvun täydellisimmistä popkappaleista. Ja miten sille kävi? Huimaava listasijoitus 18 vuonna 1987. Liian moni tyttö teki aivan liian monta soololevyä ja sinne kasan alle hautautui Mo yobenai.

Myöskään Kazuko Utsumia jostain kumman syystä yleisö ei koskaan ottanut kunnolla omakseen. Hän ei ollut tyttömäinen hyppelihiiri kuten Yuuyu, hän ei veikistellyt kuten Marina Watanabe, hän ei pöllöillyt kuten Rika Tatsumi, eikä hän ollut väkisin mukaan tunkenut hapansilakka Shizuka Kudo, jonka itsepintainen suosio oli jotakin täysin käsittämätöntä. Juuri kun pojat Yuunyanin studiossa olivat oppineet fanittamaan ja huutamaan Kazukoa, niin Fuji TV veti piuhat seinästä.

Kaiken kruunuksi en ole löytänyt tästä kappaleesta edes ensimmäistä kunnollista tv-esitystä, vaikka aika monta vuotta olen metsästänyt. Lähimmäksi on päässyt minuutin pätkä Onyankojen ulkoilmakonsertista.

Laulun, jota kukaan ei huomannut ajoissa, sävelsi Wataru Kuniyasu, sovitti Masataka Matsutoya, ja sanoitti Yasushi Akimoto.

Noh, ei ne kelvottomat ymmärtäneet Winkin Kitto atsui kuchibiruakaan.

Asiantuntijat pystyvät päättelemään helposti, että alun perin suunnitelmissa oli paikalle 20 tarkoitettu Kazuko Utsumin Hatachi (20), mutta muutinkin mieleni.

Monday, 19 December, 2016

JOULUKALENTERI: 19

”Rakkauden alku on aina kääk kääk kääk ja kääk
Kuin pianon päällä kävelisi
Rakkauden alku on aina kääk kääk kääk ja kääk
Sydämen nuotti leijailee vaan
Kääk kääkin melodiaa
Astuinkohan samalla kissan päälle”

Tomomi Nishimura: Kya kya kya no kya, Yan Yan 4.12.1988

Nyt on kuultu niin hyvää musiikkia, että tarvitsemme jotakin typerää. Tämän pitäisi olla riittävän typerää. Pakolliset englanninkieliset fraasit ”Don’t say anymore, have a good time” ja “Come on baby, let’s dancing” nyrjähtelevät niin kuin nyrjähtelevät, mutta ei ole sentään vaaraa, että käännöksessä olisi menetetty mitään olennaista.

Jos kappale kuulostaa siltä, että se pysähtyy seinään ja alkaa uudestaan, niin tämä selittyy helposti. Iik iik iikin iik oli alun perin TV-doraman ”Neko, fun jatta!” (Kissa vieköön) tunnuskappale. TV-version mitta on aina puolitoista minuuttia ja Kääk kääk kääkin kääk ajaa seinään apuva apuva apuvan apuva täsmälleen kohdassa 1:30.

Tomomi Nishimura ei aloittanut Yasushi Akimoton Onyanko Clubissa, vaan sen kilpailijan Momoco Clubin leivissä, josta urkeni vuosikymmenien mittainen ura ruudun kiintotähtenä tv-sarjoissa. Ei kovin kauaa aikaa sitten Nippon TV ilmoitti Tororinin ukkoineen Eukonkannon MM-kilpailuihin, mikä olisi ollut juuri japanilaiselle televisiolle sovelias extreme-haaste. Mutta Tororin ei ilmestynyt lähtöviivalle, mistä voimme olla vain pahoillamme.

Uskokaa tai älkää, mutta skandaalimaisesta sanoitusrikoksesta vastuullinen on Yasushi Akimoto.

Lisää Kääkkiä: Kokonainen cd-versio Yoruhitin esiintymisen päälle miksattuna.

Sunday, 18 December, 2016

JOULUKALENTERI: 18

“En voi palata, en voi palata, uniini varpaillani”

Akina Nakamori: Yume no fuchi, Music Station 1988

Tunnistaako basistin tekemän kappaleen basistin tekemäksi?

Tsugotoshi Goto oli tämä äijä, joka sävelsi puolet Tsukasa Iton oliko se nyt ainoasta albumista, ja Onyanko Clubille suurinpiirtein kaikki Ushiroyuubi Sasaregumi-duon kappaleet, jotka tietysti sanoitti kuten aina, Yasushi Akimoto. Goto meni sitten mokoma naimisiin Onyanko numero 12:n, Sonoko Kawain kanssa, ja Akimoto nai Onyanko numero 16:n Mamiko Takain. Tämä oli parikymmentä vuotta ennen kuin hän ideoi AKB48:n.

Sanoittaja puolestaan on tämmöinen kuin Ryo Asuka. Jos se ei sano mitään, niin vihjaan että herra Asuka on puolet duosta Chage & Aska, jotka 1980-luvulla hallitsivat listoja rokilla. Kun Etelä-Koreassa samoihin aikoihin lopulta purettiin japanilaisen musiikin esittämisen kielto (miehitykset ja sotatoimet joskus saattavat luoda hieman kaunaa), niin ensimmäiset japanilaiset artistit lavalla Soulin olympiapuistossa olivat Chage & Aska. Hayao Miyazaki teki heidän kappaleestaan On Your Mark musiikkivideon, joka jäi herran uralla lajissaan ainoaksi.

Tämä kaikki on lässytystä, jonka tarkoituksena on harhauttaa huomio pois siitä tosiseikasta että Akina antaa 101 prosenttia maaliskuussa 1988 ilmestyneen Stock-albumin kakkosraidalla.

Saturday, 17 December, 2016

JOULUKALENTERI: 17

Akina Nakamori: Bilitis, Yoruhit 1988

Armottomasti humppaava Bilitis vai pelottavan dramaattinen Yume no fuchi?

Hyvä on, olkoon Bilitis. 1980-luvulla Akina Nakamorilla oli sama ongelma kuin Pet Shop Boyseilla: aivan liikaa aivan liian hyvää materiaalia. Klassikoksi tullut fanien ehdoton suosikki Bilitis oli sekin I Missed The Shockin B-puoli. Hittolainen, Akinan B-puolista saisi paremman kokoelman kuin Akinan A-puolista. Joku onkin jo huomannut asian.

Akina Nakamorin uran 35 vuotta: Star Tanjou-kykykilpailun voitto 16-vuotiaana, herttaisen nätin tytön esittämää idolihumppaa kansalle, huomiotaherättävän merkillisiä kappalevalintoja (hittisinglet loistavat albumeista poissaolollaan), sen jälkeen täydellistä avantgardea, remiksauksia joissa hänen äänensä on käsitelty tunnistamattomaksi, rakastuminen ketkuun mieslaulajaan ja itsemurhayritys, comeback Japanin musiikkihistorian eniten myydyllä singlellä, syrjäänvetäytyvyyttä joka tulkitaan ylimielisyydeksi, musiikillista kunnianhimoa joka on johtanut täysiin käsittämättömyyksiin, ja tänä päivänä hän saa tehdä aivan mitä itse haluaa keneltäkään kysymättä, koska hän omistaa ison siivun Japanin Universalista.

Hän on Japanin kevyen musiikin kaikkien aikojen toiseksi huomattavin hahmo heti Misora Hibarin jälkeen. Mikään tehty tai tekemättä jätetty ei enää sitä asiaa muuta. Vaikka hänen äänensä on nykyään suurinpiirtein mennyttä, minulla on kummallinen aavistus, että viimeistä sanaa ei ole vieläkään sanottu. Odotan häneltä mitä tahansa, koska häneltä voi odottaa mitä tahansa.

Friday, 16 December, 2016

JOULUKALENTERI: 16

Brand-new idol Society: Idol Is Dead (2012)

Ime pölyä, Babymetal.

En ihmettele ollenkaan; Kun 40 vuotta on tuotu markkinoille söpöjä ja kujeellisia teini-idoleita, joilta on suurinpiirtein oma elämä kielletty, ja joita markkinoidaan neitseellisinä enkeleinä, joiden paikka on jumalasta seuraavana, niin alkaa herätä muutama kysymys. Onko tällainen tosiaan ainoa vaihtoehto, minkä japanilainen musiikkibisnes tarjoaa. Onko se jopa ainoa vaihtoehto, joka on sallittu. Miksi vieläkin pitää kunnioittaa sääntöjä ja oletuksia, jotka on laadittu joskus siihen aikaan kun isoäiti ensimmäiset farkkunsa osti.

Anti-idolit Brand-new idol Society kunnostautui tekemällä kaiken järjestelmällisesti toisin. Idoleita ei saanut kosketella, eikä kähmiä. BiS:n keikoilla sedät saivat halata ja pussata. Avantgarde! Idoleiden piti olla söpöjä ja harjoitella viehättäviä koreografioita. BiS esiintyi aina meikkaamattomana, eikä opetellut minkäänlaista koreografiaa. Underground! Oppikirjan mukaan idoleiden tuli olla hyveellisempiä kuin Äiti Teresa, ja BiS esiintyi videolla alasti (vai oliko se ihonmyötäinen kokovartalosukka, minusta oli, mutta asiasta väitellään yhä) ja poseerasi miestenlehden keskiaukeamalla tekospermaa naamalla. Punk!

Mr.Beanimäisen keskisormen heiluttelun kruunasi rajoitetun painoksen Special Edition –albumi, jonka sisältä onnekas saattoi löytää ekstralahjan. Omake sisälsi mainosten mukaan uniikiin polaroid-alastonkuvan BiS:n jäsenestä. Kuvassa oli BiS:n karvainen manageri Yuki Yokoyama suihkussa. Täydellistä.

Thursday, 15 December, 2016

JOULUKALENTERI: 15

Razor Ramon Hard Gay: Young Man (2006)

Tämä alkaa nyt livetä Lol Japan -kavalkaadiksi, mutta arvasitte kyllä, että Hard Gay on tulossa. Hillitön lantion vatkaaja Hard Gay on kansainvälinen katastrofi, joka etsii vain paikkaa, missä tapahtua. Ja mitä muuta hän laulaisi ellei YMCA:n. Sija 26 Oriconin listalla helmikuussa 2006.

Silloin kun Razor Ramon HG (koomikko Masaki Sumitani) ei vatkaa lantiotaan, hän riekkuu kaupungilla parantamassa yhteiskuntaa hyvästä sydämestään. Ja onnistuu säikyttelemään henkihieveriin niin vanhuksia kuin lapsia.