Thursday, 22 December, 2016

JOULUKALENTERI: 22

“Haluaisin seurata jokea ikuisesti
ja kuunnella kuinka sininen kehrää hellästi”

Misora Hibari: Kawa no nagare no youni (1989)

Kazue Katon elämä olisi voinut olla paljon helpompi, mutta soitto on suruista tehty. Hän oli lapsitähti sodan runtelemassa Japanissa ja esiintyi vuodesta 1949 alkaen elokuvissa taiteilijanimellä Misora Hibari. 1950-luvun lopulla hänen kimppuunsa hyökkäsi mustasukkainen fani, joka heitti kasvoille happoa. Hänen veljensä pidätettiin vuonna 1973 yakuzayhteyksistä syytettynä, ja seuranneessa kohussa Hibari heitettiin ulos vuoden showsta Kouhaku Utagassenista. Japanin historian kuuluisin enka-laulaja ei tietenkään tällaista kohtelua sulattanut, vaan pisti Kouhakun boikottiin. Ja joka kerta kun Japanin ja Korean suhteen kiristiyivät - ja nehän kiristyivät säännöllisesti - muistettiin juoruilla että Misora Hibarilla on suonissaan korealaista verenperintöä.

1987 Misora Hibari romahti kesken kiertueen ja vietiin sairaalaan. Hänellä diagnosoitiin hepatiitti ja siitä johtunut luukato. Vastoin kaikkia odotuksia hän toipui ja piti huhtikuussa 1988 viimeisen konserttinsa Tokyo Domessa. Hän puhui haastatteluissa, että hän ei ole katoamassa minnekään, mutta voitto oli lyhytaikainen. Kesäkuussa 1989 Misora Hibari menehtyi keuhkokuumeeseen. Keisari Hirohito ja Osamu Tezuka olivat kuolleet aiemmin samana vuonna. Kokonainen aikakausi oli mennyt hautaansa näiden kolmen myötä.

Jälkikäteen tarkasteltuna oli piinallisen selvää, että Misora Hibarin viimeinen levytys, 11.1.1989 julkaistu Kawa no nagare no youni (Kuin joen juoksu) oli hänen oma elämäntarinansa: Monta kertaa olen eksynyt. Ei elämäkään noudata karttaa. Elämä on taivallus loppumattomalla tiellä, rakkaiden luona ja unelmaansa tavoitellen. Haluaisin seurata jokea ikuisesti, ja kuunnella kuinka sininen kehrää hellästi.

Onyanko Clubin suljettua ovensa oli Yasushi Akimoto eksynyt New Yorkiin miettimään, mitä tekisi elämällään. ”Laulun joki on tosiaan New Yorkin East River. Katselin sitä asuntoni ikkunasta ja mietin, että jospa heittäytyisin joen varaan, ja antaisin sen kuljettaa minut merelle ja takaisin Japaniin. Akira Mitake toi laulun melodian New Yorkiin mukanaan kasetilla, jota kuuntelin Walkmanilla. Melodia toi mieleeni soljuvan joen, ja kirjoitin sanat meidän kantapaikassamme Cafe Lantanassa, jossa meillä oli tapana luuhata.”

Levytyksen aikana Misora Hibari tuli istumaan Yasushi Akimoton viereen ja sanoi, että sanat ovat hyvät. Elämä on tosiaan kuin mutkainen joki, Hibari sanoi. Joskus se virtaa vitkaasti, joskus se kohisee koskena, mutta loppujen lopuksi kaikki joet johtavat samaan mereen. ”Ajattelin silloin vain, että älä viitsi, älä kehu liikaa, mutta Misora Hibarin sanoissa oli syvyyttä. En voi olla miettimättä, että siinä laulussa on jotakin kaamean kohtalokasta.”

Kawa no nagare no younin ilmestyessä Misora Hibarilla oli puoli vuotta elinaikaa. Singlen uudelleenjulkaisu kuoleman jälkeen myi 1.5 miljoonaa kappaletta. Vuonna 1997 NHK:n äänestyksessä japanilaiset valitsivat Kawa no nagare no younin kaikkien aikojen suurimmaksi japanilaiseksi lauluksi. Pavarotti, Domingo ja Carreraskin ovat esittäneet sen.